Tahdon eräälle nimeltämainitsemattomalle henkilölleni puettavaksi t-paidan tai jonkun vastaavan, jossa lukee tuo teksti. Selitinpä vaikeasti. Siis, että se eräs nimeltämainitsematon hahmo omistaa sellaisen vaatekappaleen, jossa tuo teksti lukee. Yksityiskohdat, joilla ei ole mitään väliä, mutta ainakin niiden keksijällä on kivaa.

Tänään olen vain lukenut biologiaa ja jostakin tuntemattomasta syystä kuunnellut Tiktakia. Eilenillalla päässä risteili tuhat ja yksi teemaa, jotka tahdon PeeÄssään tunkea vielä. Pitäisiköhän rajoittaa hiukan...

Aloin puhua PeeÄssästä taas liian paljon väärässä paikassa, joten päätin viehkeästi siirtyä tänne puolelle taas hiirveän pitkän tauon jälkeen. Eli, siis. Suunnittelu on kivaa. Se on jopa siinä määrin kivaa, että kaikki kokeisiinluku noin sopivasti unohtuu kun koeviikko on pahimmillaan ja pää on taas täynnä sellaista mitä ei pitäisi. Siis kaikenmaailman juonijuttuja ja muuta. Pitkästä aikaa olen keksinyt jotain uutta vanhojen samojen sijasta, on mukavaa ravistella rutiinia. Saa nähdä, tuleeko mitään toteutettua, mutta aina saa yrittää. Olen taas saanut joka tapauksessa ideasta kiinni, ja se on ilahduttavaa.

Pömpöm. Mitä muuta? Ei kai muuta. Olen inspiroitunut ja virnuilen vähän väliä omille ideoilleni ja pitäisi kai tehdä asioiden eteen sen verta hyviä ratkaisuja, että pääsisin kirjoittamaankin ihan. Sitten joskus.

22 liuskaa.

Tänään tuli aamulla kahdeksan aikaan kauhea epäluottamus PeeÄssän suhteen. Tuntui, että tuon uuden version laatu on ihan... sanonko mistä. Samanlaista uskon puutetta ei ole vielä aikaisemmin ehtinyt tulla vastaan, mutta nyt se melkein nujersi minut täysin. Teki mieli hakata päätä seinään, potkia konetta ja huutaa itselleni. Hemmettihemmettihemmetti.

Miksen osaa enää kirjoittaa? Kettutyyli, se minun tapani kirjoittaa, se mistä lukijat tykkää... olen kadottanut sen tavan. Kun nykyään kirjoitan lauseen hän istui tuolille ja katseli kattoa, ennen olisin tehnyt tuon paljon hienommin ja ehkä hankalammin ja jee...

Ne mielikuvitukselliset ilmaisut eivät tulee enä itsestään, kuten ennen. Minun pitää pakottaa ne tulemaan, miettiä että miten olisin joskus kauan sitten sen kirjoittanut.

Ja silti minun on nyt jatkettava, koska tällä tiellä olen aloittanut. Aina katkeraan loppuun asti.

Eniten pelottaa, kun tulee niiden kauniiden ja ihanien kohtausten aika. Voi olla, että niissä tekstin laatu paranee, mutta voi myös olla, että se pysyy samana laimeana huonona ja on sanonko mistä.

Ängst. Menen viikonloppuna isälle, enkä siis kirjoita. Pidän inspiraatiovapaata, tai jotain. Mukaani nappaan mp3:sen sekä muutaman kirjan. Charlotte Bröntea, ainakin. Sekä ehkä Arina Tanemuran Full Mooneja pari pokkaria. Kyseinen manga inspaa aina.

Kirjoitettu 22 liuskaa.

Miksiköhän en koe kirjoittamisessa enää samanlaisia inspiraatiopuuskia kuin ennen? Silloin sormet vain tanssivat näppäimillä enkä ehinyt jäädä lukemaan kirjoittamaani, sillä uusia ideoita tuli aina vain lisää ja lisää. Kaunista tekstiä, kera hienon kuvailun ja vailla tönkköyttä.

... Nykyään tuollainen ei onnistu millään. Kirjoittamiseni on yksinkertaisesti pakertamista: minä vain kirjoitan kirjoittamistani vaikka se tökkisi kuinka, taistelen että saan lauseista edes etäisesti mieleisiäni. Jokainen kirjoittamishetki on samankaltainen tappelu minun sopivan kuvailun välillä. Tuntuu, että käytän kirjoittaessani vain puolia aivoistani, en kokonaisuutta niin kuin ennen. Lopputulos jää vajaaksi.

Tänään huomasin, että Jennan muisteluista tuli kauhean poukkoileva. Ensin ajattelin kirjoittaa sen kokonaan uudestaan, mutten ainakaan vielä ryhtynyt siihen. Muuntelin vain vähän alkua sun muuta. Kristianin pätkää aloittelin. Pitäisi viimeinkin googlettaa tietoa papukaijoista ja niiden hoidosta: en tiedä vieläkään, mitä ne oikein syövät. Plääh.

Momma never told me how to love
Daddy never told me how to feel
Momma never told me how to touch
Daddy never showed me how to heal

Momma never set a good example,
Daddy never held mommas hand
Momma found everything hard to handle,
Daddy never stood up like a man

I've walked alone, broken, emotionally frozen
Getting it on, getting it wrong

kertosäe:
How do you love someone, without getting hurt,
How do you love someone without crawling in the dirt
So far in my life clouds have blocked the sun
How do you love, How do you love someone
How do you love, How do you love someone

I was always a chosen child
The biggest scandal I became
They told me I'd never survive
But survive was my middle name

I've walked alone, hoping, just barely coping
Getting it on, getting it wrong

kertosäe

It's hard to talk
see whats deep inside
it's hard to tell the truth
when you've always lied

kertosäe

How do you love someone, without getting hurt,
How do you love someone without crawling in the dirt
So far in my life clouds have blocked the sun
How do you love, How do you love someone

How do you love someone, and make it last,
How do you love someone, without shrinking on the past
So far in my life clouds have blocked the sun
How do you love, How do you love someone
How do you love, How do you love someone
Someone
(Ashley Tisdale - Dow Do You Love Someone)

Joo'o, entisen disney-neidon tuotoksilla jatkuu ketun inspiraatio. Tuo nyt vain sattuu olemaan täydellinmen Helille. Hän kun ei tiedä, kuinka rakastetaan toista, ja siksi tekee sen aivan väärin. Lempipätkäni tuossa on But survive was my middle name. Jotenkin se kuvaa hyvin sitä, että Heli on oppinut pärjäämään tässä maailmassa vaikka väkipakolla.